Arvoisa juhlayleisö

Tutkiessani isovanhempieni Karoliina ja Samuel Långin elämänvaiheita perehdyin samalla kotikyläni Rutolan tapahtumiin, erityisesti 1900-luvun vaihteen ja 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana.

Kylän tunnettu historia ulottuu aina kivikaudelle noin 4500 vuoden taakse, mutta tarkoitukseni ei nyt ole kuitenkaan kertoa teille tämän kylän vaiheista avain näin pitkältä ajalta vaan keskittyä tuohon aiemmin mainittuun ajanjaksoon, jona aikana kylä koki mullistuksen.

Tämän esityksen voisi otsikoida esimerkiksi näin:

Muutamia tapahtumia Rutolan kylän elämästä 1900-luvun alussa

Kun tänään puhutaan kasvukeskuksista niin voidaan sanoa, että samantapainen ilmiö tapahtui myös Rutolassa kuten monessa muussakin Lappeen pitäjän kylässä.

Pienehköstä Ruttoisten maalaiskylästä tuli 1800-luvun lopulla kasvukeskus, jonka väkiluku kasvoi nopeasti, lähes kymmenkertaistui muutamassa vuodessa.

 Kylän nimen alkuperästä tai synnystä en ole saanut täyttä varmuutta, mutta oletan, että se liittyy kylän alkuperäisinä asukkaina tunnettuihin Ropoihin, jotka omistivat Myllylammen rantoja ja joilla oli vielä 1800-luvun lopulla Ruttoisten Rustholli pohjoiseen johtavan tien varrella.

Kylä esiintyy kirkonkirjoissa nimellä Ruttois aina 1900-luvun alkuun, jolloin Rutola kylän nimenä alkaa esiintyä. Sen rinnalla on kuitenkin käytössä pitkälle 1920-luvulle nimet Ruttoinen ja Rovo. Puhuttiin Ruttoisten höyrysahasta, Rovon rouvien ompeluseurasta ja vielä 1920-luvun Lappeen pitäjän kartoissa kylän nimenä on Ruttoisten kylä. Tämä ei kuitenkaan käsitykseni mukaan merkinnyt sitä, että kylässä oli joskus asunut erityisen paljon tai lainkaan ruttotautisia ihmisiä, minkä johtopäätöksen tuosta nimestä voisi äkkiseltään tehdä.

 Muutos kylän elämässä alkoi kun Aktiebolaget W. Gutzeit yhtiön palveluksessa ollut Ole Olssen Fald havaitsi keväällä 1889 metsänostomatkoillaan, että saimaan vesistö on yhdistettävissä Kymijoen vesistöön Kärenlammen ja Jängyn järven kohdalta, jossa noin kilometrin levyinen kannas erotti nämä vesistöt toisistaan. Saman vuoden lokakuussa yhtiö osti Ropon neljän sisaruksen omistaman Ruttoisten Rusthollin tilan vesialueineen 48 000mk kauppahinnalla. Tila sijaitsi Myllylammen ja Kärenlammen välisellä kannaksella ja uittoväylän rakennustyöt alkoivat välittömästi

 Kärenlammen luonnollinen lasku-uoma Saimaaseen padottiin, höyrykäyttöinen ylivientilaitos rakennettiin Myllälammen rantaan, sekä 760 metriä pitkä ränni Kärenlammesta Jängynjärveen.

 Rakennustyöt maksoivat 300.000mk ja uitot alkoivat jo kesällä heinäkuussa 1890. Ensimmäisenä vuotena uitettiin 33 000 tukkia, mutta jo seitsemän vuotta myöhemmin lähes 500.000 kun vuosittain oli väliväylän, jonka pituus oli noin 110km, toimintaa ylivientilaitoksen 30-hevosvoimainen höyrykone.

 Yksiraaminen saha osoittautui kuitenkin liian pieneksi ja 1900 se purettiin ja uusi neliraaminen saha rakennettiin Lapatonniemen itälaitaan. Niemenkärkeen oli rakennettu jo kolme vuotta aiemmin telakka saimaan hinaajia varten.

 Tämä sahan rakentaminen ja käynnityminen mutta myös sulanveden aikaiset uittotyöt toivat sitten kylään runsaasti uutta väestöä, ei vain naapurikylistä vaan myös naapuripitäjistä, nimistön perusteella Lemiltä, Savitaipaleelta, Taipalsaarelta, kauempaakin eteläisestä Savosta, mutta myös Kotkasta, jossa sijaitsi Gutzeit-yhtiön saha.

 Kylän asukasluku nousi 1800-luvun lopulta nopeasti niin, että asukkaita oli 1910 henkikirjojen mukaan 489, joista naisenpuolia 237 ja miehenpuolia 252, kuten ilmaisu tuohon aikaan kuului.

 Yhtiö oli ostanut kylän alueelta Ropon tilan lisäksi Lapaton tilan ja RUoholammen rannalla sijainneen Taalikan tilan ja tälle alueelle ryhdyttiin rakentamaan useita asuinrakennuksia; isotalo, pitkä pytinki, riihitupa ja remula, sekä mm. konttori, talli, navetta, sauna, pakartupa jne. Samanaikaisesti alkoivat syntyä myös muntero ja torpparikylä, jonne varakkaammat sahalaiset rakensivat pieniä tavallisimmin kaksihuoneisia taloja piharakennuksineen.

Rutolan osuuskauppa

 Asukasluvun lisäännyttyä tarvittiin tietysti palveluja, koska lähimmtä kaupat olivat noin kymmenen kilometrin päässä Lappeenrannassa.

 Kylän asukkaat perustivatkin jo vuonna 1995 Rutolan työväen osuuskauppa Toivo RL:n, joka sai omat toimitilansa vanhan maantien varteen lähelle Telataipaletta, kaupan yhteyteen rakennettiin myös kahvila, jota kutsuttiin Tippalaksi. Kaupan ensimmäinen hoitaja oli Abel Huovinen aina vuoteen 1917 ja kaupassa oli työssä seitsemän miestä ja yksi nainen tätini Karin Lång. Tavarat kauppaan haettiin perimätiedon mukaan kahdesti päivässä hevosilla Lappeenrannasta.

 Osuuskauppa vietti 10-vuotisjuhliaan elokuussa 1916. Näistä juhlista uutisoitiin mm. "Yleisöä oli juhlassa n. 700 henkeä, Ruotolan työväen näyttämö esitti juhlassa näytelmät Naimahulluja ja Langaton telefooni ja urheiluseura Yrityksen pojat voimistelua. Juhlapuheen piti Viipurin osuuskaupan edustaja herra Viinikka."

 Osuuskaupan jäsenistö koostui pääasiassa "sahalaisista", mutta myös kylän ja lähikylien maanviljelijöistä, mikä sitten johti ajoittain työläisten ja maamiesten välisiin valtataisteluihin kaupan hallinnosta. Kauppa pysyi kuitenkin työväestön hallinnassa aina sisällissotaan saakka, jonka päätyttyä nimi muutettiin Rutolan osuuskaupaksi ja Etelä-Saimaassa oli mm. 16.7.1918 ilmoitus, jossa sanottiin että: "Rutolan osuuskaupan jäsenille pyydetään ilmoittaa, että osuuskauppa on tästä lähtien vapaa kaikesta punikkimaisuudesta". Sitten 1920-luvun alussa Rutolan osuuskauppa yhdistyi Lappeenrannassa toimineen Maalaisten osuuskaupan kanssa ja sen nimeksi tuli Osuusliikenne Yhtymä.

Rutolan työväen yhdistys

 Suurlakon seurauksena 1905 annettu manifesti, salli aikaisempaa vapaamman yhdistystoiminnan. Myös Rutolaan perustettiin Ruttoisten Työväenyhdistys tammikuun alussa 1906 ja helmikuussa samana vuonna se liittyi sosiaali demokraattisen puolueen jäseneksi. Perustamisvuotena yhdistykseen liittyi 75 jäsentä, omaa taloa ryhdyttiin suunnittelemaan välittömästi torpparikylään, jonne se valmistuikin 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenne lopulla. Aluksi yhdistyksen kuukausittaiset, iltamat ja muut tapahtumat pidettiin yhtiön omistamalla riihituvalla, joka sijaitsi tuossa Myllynpellon mäen takana vanhan palotallin tuntumassa. Oman talon valmistuminen myötä toiminta monipuolistui, niin että yhdistyksen yhteyteen perustettiin kirjasto, soittokunta. Urheilu- ja voimisteluseura yritys, 1915 alussa näytelmä seura, Rutolan Työväen Näyttämö.

 Työväenyhdistyksen iltatoiminta oli varsin vilkasta ja jo alusta alkaen Rutolan Työväen Näyttämö kävi pitämässä iltamia myös muissa pitäjän kylissä.

 Kun Lappeenrannassa alkoi ilmestyä 1906 Sosiaalidemokraattien sanomalehti Kansan Ääni, vilkastui myös uutisointi Rutolan kylän asioista. Uutiset käsittelivät sahan seisokkeja, hevos- ja sattuneita tapaturmia, mutta myös poliittisesti värittyneitä kirjoituksia alkoi esiintyä.

 Nimimerkillä Tuhrija kirjoitti joulukuussa (20.12.) 1907 Eräs Rutolalainen kylän tunnelmista seuraavasti:

   "Täällä on elää kituutettu päivästä päivään vaivaisen elämää. Taantumus astuu päivä päivältä, joskiin hitaasti, niin varmasti näyttämölle."

 (Kirjoittaja valitteli sahalla tapahtuneista irtisanomisista ja ammattiosaston jäsenmäärän vähentymisestä ja jatkoi) "Minä luulisin paljon auttavan jos puhdistaisimme jäniksen pois housuistamme. Ottakaamme sitte runsas annos ihmisyyden ja ihmisarvon rintaroppia. Tämä roppi vaikuttaa virkistävästi lamaannustautia vastaan. Kun tämän lisäksi nuuskaamme aimo priisin työläistunnelmaa, niin heti huomaamme päistämme haihtuvan kaiken sen saastaisen romun, joka on niihin päässyt tunkeutumaan kapitaalisista höyryistä."

 Myös Työväenyhdistys ilmoitteli tapahtumistaan mutta niistä myös uutisoitiin mm. 13.3.1910 kirjoitti nimimerkillä Pekka, että: "Illalla iltama omalla talolla, jossa näyteltiin taistelua elämän kruunusta. Kappaleen sitys sujui meikäläisiin oloihin verrattuna kohtalaisesti, joskin vielä jäi toivomisen varaa. Väkeä oli rientänyt katsomaan runsaasti. Yleisön käytös siivoa."

 Kesäkuussa 1911 kirjoitti nimerkillä minä kansan ääneen eräs kyläläisistä: "Korttipeli on tullut taas kesän tullen maanvaivaksi täälläkin. Minä Sanon teille korttisankarit, että lopettakaa moinen leikki tahi nimenne loistaa tämän lehden palstoilla".

 Urheiluseura yritys järjesti ensimmäisen suuren urheilujuhlansa 19.6.1910. ohjelmassa oli mm. kuusiottel; kuula, keihäs, disko, korkeushyppy, pituus ja 100m juoksu, sekä erillinen kilpailu ampumisessa, kuulassa, 200m juoksussa.

 Yhdistys rahoitti toimintaansa järjestämällä mm. arpajaisia. 14.7.1910 oli Kansan Äänessä kerrottu otsikolla "Minnekäs menet tämän kuun 31. päivänä" Seuraavasti: "Minnekäs muualle kuin Rutolan Ty:n suuremmoisiin arpajaisiin. Siellä kun kuuluu olevan maamiehillekkin arvokas esine nimittäin kääntöaura. Kuplettiin laulajakin kuuluu olevan ulkomailta asti ja ohjelmassa mm. soiton mukaan mutkille juoksu."

Roivon kanskoulu

 Rutolalaisten lapset kävivät vuosisadan alussa Kären Kansakoulua, joka siaitsi Kouvolan ja Iitiän kylän tienristeyksesä vuoteen 1908, jolloin yhtiö rakennutti koulun lähelle Rutolan Työväen Osuuskauppaa.

 Koulun valmistumisvuonna Rovon Ompeluseura lahjoitti koululle 135mk keräämiään rahoja sahan työläisten lasten koulukirjoja varten. Mukan oli toivomus, että vähävaraiset saisivat kirjat ilmaiseksi. Koulun ensimmäisenä opettajana toimi Joonas Ilmonen 1908-09, sitten seuraavan vuoden Kalle Kalliala ja Lyyli Kauppila ja vuodesta 1910 alkaen Onni Makkonen ja hänen vaimonsa Aino. Uusi koulu valmistui vuonna 1926.

Ruttoisten höyrysaha palaa

 Kylän elämää järkyttänyt tapahtuma oli sahan tulipalo marraskuisena sunnuntai-iltana 26.11.1910. Palo alkoi saharakennuksesta ja levisi nopeasti.

 Lappeenrannan palokunta oli tulipaloa sammuttamassa ja sai toimenpiteillään pelastettua lautatarhan sekä höyrykattila - ja konehuoneen. Tulipalossa ei kukaan loukkaantunut, sillä saha oli pysähdyksissä ja ainoastaan konehuoneessa oli lämmittäjä työssä, hän ei kuitenkaan paloa ensin havainnut vaan se huomattiin ulkopuolelta. Palon seurauksena työttömäksi jäi noin 125 henkilöä.

 Poliisi tutkinnan palosta suoritti kruununvouti Tallroth ja paloa epäiltiin aluksi murhapoltoksi ja syyllinenkin oli tiedossa. Lopullinen syy jäi kuitenkin epäselväksi ja jo joulukuussa Kansan Äänessä oli uutinen: "Ruttoisten höyrysaha joka äsken paloi on ruvettu uudelleen kiireesti rakentamaan. Saha tulee neliraamiseksi kuten entinenkin ja se on laskettu tulevan valmiiksi maaliskuuhun mennessä." Uusi saha käynnistyi huhtikuussa 1911.

 Sahan toiminnalle oli tyypillistä tukkipulasta johtuneet muutaman kuukauden seisokit, joita saattoi olla useitakin vuodessa, jolloin aina työväki irtisanottiin.

 Sahatyöntekijöitten ammattinimikkeitä vuosisadan alussa olivat mm. tukkimiehet, repsikat, raamimiehet, sirkkelimiehet, halkosahurit, käännättäjät, justeeraajat, taaplaajat ja päällepanijat. Työpäivän pituus oli 10-12 tuntinen.

 Ensimmäisen maailman sodan ja Venäjän tapahtumien seurauksena elämä Suomessa muuttui niukemmaksi jo 1914. Niin myös Rutolassa. Sahalla alennettiin palkkoja 15-20%, se kävi vain yhtä vuoroa ja lautatarhalla oltiin työssä vain jokatoinen päivä, työväenyhdistyksen poliittinen toiminta aktivoitui, puolueen agitaattorit kävivät puhumassa ja työväenkaarteja ryhdyttiin perustamaan. Iltamaksuihin sisältyi sotavero, maamiesten pojat ja työläisten pojat kahinoivat kylänraiteilla ja sahan isännöitsijä Nummi lähetti Osuuskaupalle kirjeen, jossa varoitteli liiasta politisoitumisesta.

 Rutolan Osuuskauppa jakoi jäsenkortit, joilla jäsenet voivat ostaa vaikeimmin saatavia elintarvikkeita ja vain jauhoja myytiin velaksi. Työväenyhdistys alkoi ottaa julkisia kannanottoja valtakunnallisiin asioihin ja urheiluseura Yritys järjesti Ruoholammen rannalla olleella ampumaradalla ampumaharjoituksia. Rutolaan perustettiin oma työväenkaarti, jonka päällikkönä toimi sahatyömies Elias Sihvo ja sitä koulutti Lemin komissaari Antti Kuukka, saha ja koulu suljettiin kaartin toimesta jo syksyllä 1917.

 Näin mentiin kohti sisällissotaa, joka on Rutolan kylän kohdalta oman tarinansa arvoinen.