Suunnitelma enkelisuihkukaivosta ei koskaan toteutunut Lepolan hautausmaalle

. Tuula Airio

LAPPEENRANTA. Lappeenrannan seurakuntayhtymän arkistosta Lepolan hautausmaan tutkimusten yhteydessä löytyi kiintoisa akvarellikuva. Se on signeerattu 1938 ja kertoo, millainen taideluomus jäi aikanaan toteuttamatta ensi vuonna 70 täyttävälle hautausmaalle. Taiteilija Ilmari Wirkkala (1890-1973) suunnitteli suihkukaivon sijoitettavaksi pääkäytävän isoon risteykseen.

Suihkukaivon tekijä olisi ollut hautausmaan suunnittelijan poika, kuvanveistäjä Tapio Wirkkala (1915-1985).

Ilmari Wirkkala on löytyneen todisteen mukaan työskennellyt samoin periaattein kuin kuluvan vuoden säveltaiteen palkittu, professori Heikki Laitinen eli "arkeistanut hengellistä ja hengellistänyt arkista".

WIRKKALAN suunnitteluote ja hautausmaa-arkkitehtuurin merkitykset avautuvat vierailijalle vain, kun hautausmaalle kuljetaan mahtavan pääportin kautta. Sen esikuvaksi hän otti rohkeasti Rooman antiikin voitonportin. Lepolassa siitä tuli Ylösnousemus-reliefin ansiosta Kristuksen kuolemanvoiton triumfiportti. Kuoleman voiton lupauksiin liittyvä symboliikka jatkuu siunauskappelin krusifiksin kärsivässä Kristuksessa. Pääkäytävän aukioista se näkyy kappelin jälkeisellä muistopaikalla, jossa tyhjä risti julistaa pääportin voittoteemaa.

SUUNNITELMASSA Lepolan sulokkaan, leikkiin keskittyneen enkelin kämmenten kautta soljuu elävä vesi ristikkäisinä suihkuina. Veistos viestii levollista luottamusta. Taustalla paratiisimaisen rehevät puut korostavat siunauskappelin vaaleaa italialaisvaikutteista klassismia. Enkeli on tarkoituksellisesti sijoitettu selin kappeliin kasvot itään. Tällä kuvataan itäportille päättyvän käytäväsommitelman liikkeen suuntaa kohti itää, josta ylösnousemuksen aurinko nousee.

Arkistosta löytynyt akvarelli on todiste siitä, että Ilmari Wirkkala oli kokonaisvaltainen ja detaljitarkka ympäristösuunnittelija. Perniön hautausmaalle valmistui vastaavanlainen enkelilasta esittävä suihkukaivo vuonna 1939.

Kirjoittaja on taidehistorioitsija, FM.

Artikkeli on julkaistu Etelä-Saimaan Kulttuurisivuilla 9.5.2008.

lappeen kirkko sai nimensä luultavimmin hallitsijalta

Keisari Aleksanteri I:n äiti Maria Fjodorovna oli sivistyksen tukija. Hänen varoillaan perustettiin orpokoteja, tyttökouluja ja sairaaloita. Alkujaan kirkko seisoi keskellä metsää.

Lappeen kirkko, vih. 1794



Lappeenkirkkosinetti 1840-luvulta.



Keisarinna Maria Fjodorovna suruasussaan



Raffaellon Tuolissa istuva madonna "Istuin madonna"

Tuula Airio

LAPPEENRANTA. Lappeen kirkko keskellä Lappeenrantaa on valtakunnallisesti merkittävä kirkkolailla suojeltu rakennus. Kirkko rakennettiin aikanaan paloturvallisuussyistä kaupungin linnoituksen ulkopuolelle Lappeen emäpitäjän maille keskelle tiheää metsää. Kirkon vihki käyttöön hieman keskeneräisenä Vanhan Suomen kuvernementin Haminan konsistorin tuomiorovasti, maisteri Emanuel Indrenius 21.6.1794.

Vanhassa konsistorin tarkastuspöytäkirjassa todetaan, että kirkko on juhlallisesti ja kirkkolain määräysten mukaisesti vihitty ja kastettu Mariaksi (ks.teksti). Nimen alkuperää ei perustella. Nimillä on kuitenkin aina esikuvansa julkisten rakennusten nimeämisessä.

ON TODETTU, että Marian nimikkokirkkoja ovat olleet useat aikaisemmat Lappeen ja Taipalsaaren pitäjien kirkot. Myöhemmät historiateokset nojaavat tähän tietoon. Lappeen ja Lappeenrannan yhteisistä kirkoista tiedetään, että ensimmäinen Linnoituksen kirkko oli pyhän Laurentiuksen kirkko.Venäläisen kenraalin Mihail Mordnikovin 1780-luvun kartaston selitystekstissä todetaan viimeisestä Linnoituksen yhteisestä kirkosta vain, että kirkko oli ruotsalainen eli luterilainen.

1840-luvulla hankittua kirkkosinettiä ympäröi teksti Willmanstrands och Lappvesi kyrko sigil. Kaiverrus sen keskellä kuvaa huntupäistä naishahmoa lapsi sylissään. Alareunan merkintä Matth. 2:1 kertoo tietäjien majatalovierailusta Jeesus-lapsen luona kalliine lahjoineen. Mahdollisesti sinetin kuvalla ja evankeliumitekstillä on haluttu kertoa kirkosta lahjana lapsen ja neitsyt Marian kunniaksi.

KIRKKOSINETIN hankinta-aikaa sävytti romantismin tyylisuunta. Mitä ilmeisimmin sinetti on saanut vaikutteensa suositusta italialaisen taidemaalari Raffaellon maalauksesta Istuin-madonna. Kansanomaisen maalauksen kopioita, myös ristipistotöiden muodossa, levisi tuolloin runsaasti maailmalle.

Maalauksen madonna istuu hunnutettuna tuolilla Jeesus-lapsi sylissään. Kirkon sinetistä näemme saman sommitelman istuimen kaidetolppaa myöten. Poissa on vain lapsihahmoinen Johannes Kastaja. Sinetin maariamainen hahmo on epäilemättä Maria.

Sinetin hankinta-aika todistaa kuitenkin, että sinetti on saanut aiheensa kirkon nimestä eikä päinvastoin. Sinetti ei siis käy todisteeksi kirkon nimelle. Neitsyt Mariaa ei luterilaisena aikana muutoinkaan ensisijaisesti voitane pitää nimen alkulähteenä.

KATARIINA SUURI hallitsi Venäjää vielä kaksi vuotta kirkon vihkimisen jälkeen. Kirkko olisi siten voitu nimetä myös Katariinaksi ajan tavan mukaan. Tapaa noudatettiin vuonna 1751 Haminassa, kun tuomiokirkko sai nimensä keisarinna Elisabetilta. Hallitsijaan liittyvästä nimenannosta saatettiin poiketa joskus.

Katariinan pojan Paavalin toinen vaimo vuodesta 1776 oli Wurttembergin herttuatar Sophie Marie Dorothea, venäläiseltä nimeltään Maria Fjodorovna. Hän oli synnyttänyt Lappeen kirkon vihkimisaikaan mennessä jo yhdeksän lasta, muun muassa tulevan keisari Aleksanteri I:n.

Sivistyksen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tukijana Maria oli vakiinnuttanut asemansa Venäjällä. Hänen varoillaan perustetut orpokodit, tyttökoulut, sairaalat ja hyväntekeväisyyslaitokset kantoivat hänen nimeään. Taiteenkerääjänä Maria anoppinsa ja miehensä tapaan tuli tutuksi myös lappeenrantalaisille kesällä 2005 Pavlovskin taideaarteita esittelevän näyttelyn kautta.

Taidehistoriallinen asiayhteys Marian ja kirkkorakennuksen välillä on selvä. Perinteisen tulkinnan mukaan itse kirkkorakennus jo sinänsä edustaa vertauskuvallisesti Mariaa, Jeesuksen äitiä. Marian pojan Kristuksen paikka on sekä taidehistoriallisen että teologisen käsityksen mukaan kirkon alttarilla. Kristus on symbolisesti läsnä ehtoollistapahtumassa leivän ja viinin muodossa.

Kuitenkin ajan tapa puoltaa enemmin näkemystä siitä, että kirkon nimi juontuisi hallitsijaperheestä. Kirkon nimi on nyt Lappeen Marian kirkko ilman pyhä- tai muita lisämääreitä.

. Kirjoittaja on taidehistorioitsija ja filosofian maisteri.

Artikkeli on julkaistu Etelä-Saimaan Kulttuurisivuilla 23.8.2007.